Kääk miten nopeasti aika kuluu ja mitä kaikkea tässä välissä on taas tapahtunut! On sirutettu, on otettu dna-testiä, on herkuteltu jauhelihoilla ja napuilla ja luilla... leikitty palloilla, leluilla, kuljettu
portaita, leikity ulkona, maisteltu ruohoa, päästy lasten syliin, tutustuttu uusiin ihmisiin, pissitty olohuoneeseen, kakattu keskelle lattiaa, herätetty molemmat ihmisvanhemmat keskellä yötä rymyämällä koko komppanian
kanssa makkariin leikkimään.... YÖLLä!!! Meidän ihanat pallerot on jo pieniä koiria. Ne juoksevat, hyppivät, murisevat, tappelevat, valtaavat meidän talon ja ne aina tulevat niin onnellisina meidän syliin meidät
nähdessään. Uskon, että antamalla paljon rakkautta ja aikaa pennuille, niistä tulee sosiaalisia, iloisia ja rohkeita koiria.
Kun bostoni tulee taloon, se oikeasti valtaa koko talon. Se valtaa
sekä sängyn, sohvan, vessan, saunan ja muut talon kolkat, mutta ehkä suurin asia mitä valtaa, on meidän sydämet. Ja kun valitset bostonin omaksi perheenjäseneksesi, valitset elämääsi paljon huumorintäytteisiä
hetkiä. Ja hei, myös sinun tulee olla aika huumorintajuinen ja ymmärtäväinen. Varmasti löytyy ihmisiä, joita tämä rotu ei miellytä energisine olemuksineen, mutta me emme voisi edes harkita mitään
muuta. Tiedostamme riskit terveydessä ja rodun omat kompastuskivet. Tietenkin. Ja sen myös painotan kaikille, että näillä on omat kompastuskivensä. Mutta kenelläpä niitä ei olisi. Tämän päivityksen
aihe ei ole kuitenkaan ne kompastuskivet, vaan ne timanttiset hetket, joita nämä tuovat elämääsi.
Mitä siis saa elämääsi?
- Paljon pusuja: niitä
piisaa... niitä satelee tullessa ja mennessä ja välissä. Niitä satelee ilon hetkillä ja surun raunioilla. Niitä satelee sillokn kun et niitä toivo ehkä niin paljon(varsinkaan jos talouteesi tulee vieraita, jotka
eivät niitä pusuja kaipaa niin paljon), mutta et voi muuta kuin sulaa niiden pusujen keskellä. Ja myös nämä meidän pienet tytöt ja pojat niitä pusuja jo osaa jaella. Löytyykö maailmasta jotain murhetta,
jota pienen pennun lämmin suukottelu poskelle ei poistaisi?
- Vauhtia ja vaarallisiakinntilanteita: näillä riittää virtaa vaikka muille jakaa. Jo nyt meidän pennut vilistävät pitkin taloa ja pihaa
into piukeana ja välillä lennellään sekä pyörähdellään ympäriinsä. Ja mitä isommaksi nämä kasvavat, sen kovemmaksi vauhti tulee. Meillä on Annikki juossut niin kovalla vauhdilla laiturillakin,
että matka jatkui suoraan laiturin päästä veteen ja umpisukkeluksiin. Sitä sattuu. Ja nämä kaikki pennut meillä kotona, jokainen osaa tehdä hienoja ilonhyppyjä ja hyökkäysloikkia. Ja mummo, tuo ihana
mummo, ottaa varmasti osansa ja riemuitsee yhdessä pentujen kanssa. Näitä hetkiä meidän Esteri-mummo on odottanut :)
- Riiviöitä ja egoilua: Pieni on koira tää, mutta ulkomuotonsa unohtaa pää.
Isoksi koiraksi itsensä luokittelee, jättiläistenkin kanssa leikkii ja taistelee. Huoli välillä on omistajan pitää päässä, muuten saattaa olla naama omalla bossulla kovasti toisen koiran räässä.
Saattaa se roikkua lahkeessa ja remuta, vähän hampaillaan leikissä temuta. Jekkuja keksii ja välillä se hävettääkin sua, mutta katse pyytää heti:rakasta mua!
- Seurakoira: Et pääse
ehkä mihinkään enää ilman kaveria, eikä se kyllä haittaa. Nyt ei meidänkään pennut enää halua olla hereillä ollessaan yksin, vaan ne tulevat heti perässä olohuoneeseen tai ulos. Mihin
ikinä menetkään. Ja miten rohkeita kaikki pennut jo ovat, ne tutkivat maailmaa ja vaikka jotain outoa tai pelottavaa olisi vastassa, ne pienen harkinnan jälkeen unohtavat sen ja matka jatkuu. Ja niin se menee aikuistenkin kohdalla :) Varaudu
siis seuralaiseen, kaikkialla :)
Siinä muutama aloitus, mitä on odotettavissa. Seuraavaan päivitykseen saattekin vähän kuvausta siitä, millaisia nämä pennut ovat yksilönä.
Jokainen on omanlaisensa... niin ulkomuodoltaan kuin luonteeltaankin. Ja se on ihanaa.