Voisin istua ja tuijottaa tuota ihanaa kasaa koko päivän. Katson jokaista pentua vuoron perään ja tunnen niin suunnatonta iloa ja rakkautta. Otan vuorollaan jokaisen pennun syliini ja kerron niille, kuinka tärkeitä ne ovat.
Ja siihen, minun kaulalleni ne rauhoittuvat. Siinä hetkessä mieli ja suu hymyilee.
Jokainen kehitysaskel, minkä pennut ottavat, saavat koko meidän perheen innostumaan. Vilho ja Helvi rakastavat näitä pieniä:
he suukottavat, he haluavat ne syliin, he hihkuvat innosta. Tämä ei ole meille vain projekti, tämä on täydestä sydämestä lähtevä hetki elämässä. Jokainen pentu on yhtä tärkeä,
jokaista vaalitaan hellin käsin. Siksi haluamme näille vain parhaat kodit. Emme halua kotia, jotka odottavat elämän sujuvan vain kuin ruusuilla tanssien. Haluamme kodit, jotka rakastaa näitä, vaikka tulisi vastaan ylämäkiä.
Haluamme kodit, jotka ymmärtää, että nämä ovat eläviä olentoja. Vaikka kaikki ovat meille täydellisiä, eivät ne välttämättä sitä ole aina. Mutta nämä pennut lähtevät
koteihin, joissa heistä huolehditaan ja joissa heitä rakastetaan... sellaisina kuin ne ovat. Ja jos me voimme sanoa, he ovat täydellisiä, tuli heistä mitä tahansa❤
"Pienten koirien uudet omistajat ovat vakaasti päättäneet
olla lempeitä mutta lujia,
laatia kunnon nokkimisjärjestyksen, juurruttaa tottelevaisuuden.
Tehdä pennulle täysin selväksi, missä sen paikka on.
Siinä ne sitten ovat. Ruokakuppi. Kori. Huopa. Koiranpentu.
Keittiössä.
Innokkaat omistajat makaavat sängyssään, ovi kiinni
- kovettaen koiranpennun edessä sydämensä.
Koiranpennulta kuluu tunti pari - hyvällä tuurilla vain puoli tuntia -
nyyhkimiseen,
vaikertamiseen, ulvomiseen, voihkimiseen, uikuttamiseen, raapimiseen, tömistelemiseen ja tavaroiden tyrkkimiseen.
Ja sitten se on kierähtänyt kerälle sänkyyn.
Vain täksi yöksi.
Tai seuraavaksi viideksitoista
vuodeksi."
-Pam Brown-"