Annikin pentublo

Makaan olkkarin lattialla. Omg. Unto (isopoika a mooses) repii täysillä tyynyä mun pään alta. Valkojalka hyökkäilee mun jalan kimppuun. Välillä juoksee Esterin ja Annikin perässä, niillä on vinkulelu. Pontus vuoroin hyppii mun päällä ja vuoroin repii tyynyä ja painii sisarusten kanssa. Kauhea murina Unton kanssa nytkin tuossa korvan juuressa, kun tyyny saa kyytiä. Pikkuesteri syö luuta ja vinkulelun kuullessaan käy painimatsissa. Elli hyppii mun mahan päällä ja yrittää syödä mun käsiä.. ja sitten syöksyy siskon kimppuun. Onni (levävalkopääpoika) ottaa painimatsia veljien kanssa ja välillä käy heittää pusut. Ja kun silmä välttää, nuo kaikki yrittää jyrsiä sohvaa!!!! Ei, ei sitä!!!!!! Nyt Onni yrittää koko ajan ryöstää Esteriltä lelua ja välillä onnistuukin siinä. Pontus hyppää kainaloon ja yrittää saada otetta puhelimesta. Loikkaakin välillä, että yktäisi paremmin. Elli ja valkojalka painiiun jalkojen välissä Onnin kanssa. Joku livahti viltin alle ja puraisee mua nilkasta... Unto pienellä massallaan kiipeilee minun päällä ja kaulalle on mahtava jäädä makaamaan.. t a i kiusaaman pontusta, joka makaa selällään mun kainalossa. Pikkuesteri lähti painimaan mun jalkojen väliin. Tiukka taisto Onnin kanssa menossa. Esterimummo syö raivolla luuta vieressä. Siihen ei uskalla kukaan mennä. Jaha, Elli tuli mahan päälle syömään lelua. Pontus nukahti selälleen kainaloon. Unto nukahti rinnan päälle. Onni ja pikkuesteri puree toisiana jalasta. Valkojalka yrittää ryöstää Elliltä lelua. Aijai, Onni oikein riuhtoo Pikkuesteriä. Tai nyt yrittää syödä mun puhelinta. Pikkuesteri sai lelun. No nyt Esterimummo yrittää saada pentuja leikkimään lelulla... Onni, Elli ja Valkojalka lähti mukaan. Pikkuesteri tulli lepäämään jalkojen väliin. Elli palasi mahan päälle. Valkojalka päätti, ettei pikkkuesterin oo aika vielä nukkua, kimppuun siis. Onni hyppäsi vauhdilla mun naaman päälle. Nyt meni Ellin viereen nukkumaan mun mahan päälle. Elli syösyllä pussaamaan mun naamaan. Ja petinteko rinnan päälle. Esterimummo lähti sekvittelemään pikkuesterin ja valkojalan painia. Hetken hiljaisuus. Pikkuesteri puraisi mua nenästä ja meni makuulle mun kaulalle. No ei sittenkään, lähti puremaan Onnin jalkaa. Untokin heräsi ja kävi maistamassa luuta... tuli heti takaisin mun kylkeen kiinni. Elli yrittää repiä tyynyä. Valkojalka löysi lelun ja pikkuesteri lähti sitä ryöstämään. Pohjat on rauhoittunut. Tyttöjen paini ohi. Pikkuesteri tuli masun päälle ja pyöräytti onnin pois. Annikki juoksi ulos ja pikkuesteri perässä. Vaökojalka istuu Onnin päällä. Elli edelleen yrittää repiä tyynyä. Valkojalka meni nukkuu poikien päälle. Pikkuesteri vetää terassilla rallia. Nyt se nähtävästi pissasi terassin matille. Valkojalka yhtyy Ellin kanssa tyynynrepimisyritykseen. Nyt se juoksi minun ympäri, hyppäsi yli ja meni kiusaamaan elliä. Pikkuesteri herätti Onnin ja nyt ne painii.. ja vaihtoi Onnin leluun. Jonka kimppuun hyökkää myös valkojalka. Onni lähti syömään luuta. Elli edelleen yrittää repiä tyynyä toistuvista kielloista huolimatta. Onni teki superloikan ja hyppäai rinnan päälle nukkuu. Unto ja Pontus nukkuu. Annikki tuli. Pennut syösyvät tissille. Annikki kuuli ulkoa ääniä ja häipyi. Milloinkohan nää rauhoittuu? Ennen yötä, toivottavasti. Matti nukkui viime yön näiden kans olkkarin lattialla. Eka kerta aikoihin, kun saatiin nukkua puol 6.  Hei... nyt nää nukahti.. kaikki. Unton nenä on kiinni mun kaulassa. Ihanan lämmin. Tää on ❤

Isopoika a Mooses (Matin nimeämänä). Mooses on nimensä mukaisesti pentueen isoin. Hän on ulkomuodoltaan vahvajalkainen, hyvillä värityksellä ja hänellä on vahva pää. Upea ilmestys. Pakaratkin on ihanan pyöreät. Mooses on ihana hulivili ja hän tykkää aina haastaa Esteriä ja muita leikkiin. Hän menee rohkeasti kaikkialle ja vauhdilla. Kutsuttaessa tulee nopeasti luokse. Vaikka Esteri välillä komentaa leikissä, Mooses vain lähtee ryömimään Esterin alle/lähelle ja lähtee saman tien korvat ja pakarat hulmuten uuteen hyökkäykseen. Välillä, kun muut nukkuu, Mooses saattaa päättää, että ettepäs nukukaan :'D Ihana ja rohkea poika!

 

Pitkähäntä: tämä tyttö oli jo ihan siitä lähtien, kun jalat liikkui, liikkeessä. Hänellä on nimensä mukaisesti pitkä häntä, joka ihanasti heiluu ja menee töttörölle. Hänellä on aivan upeat kasvot, tummat ja niissä on kaunis väritys. Hän on hurmurineiti. Luonteeltaan pitkähäntä on äärettömän rohkea ja menee viiksikarvakaan värähtämättä tutkimaan uusia paikkoja. Energiaa hänellä tuntuu olevan ja vauhti on hurjaa :) Hän on ehkä joukon kovin pussailija ja aloitti sen ensimmäisenä. Vahvahermoiselta tytöltä vaikuttaa tällä hetkellä!

 

Poika puoliympyrä: tämä joukon pienimpänä syntynyt meinasi alussa jäädä jyrien alle tissillä, mutta kun hän pikkuisen kasvoi, hän ei jää enää kakkoseksi missään. Sanon varmaan jokaisesta samaa, mutta hänellä on ehkäpä maailman söpöimmät kasvot. Ja se katse, millä hän katsoo suoraan silmiin, sulattaa varmaan jäävuorenkin. Puoliympyrä on myös hyvin rohkea ja juoksee pitkin pihamaata ja olohuonetta ympäriinsä. Hän juoksee vauhdilla luokse kutsuttaessa ja jakelee suukkosiaan. Hän myös välillä on melkoinen riiviö tarttuessaan hampaillaan varpaaseen tai sisaruksen korvaan. Pomppu sinne ja pomppu tänne, vauhtia riittää!

 

PikkuEsteri sai nimensä siitä, kun hänellä on vähän samansuuntainen väritys kuin Esterillä, meidän mummokoiralla siis. Pikkuesteri on joukon pienin ja ehkä rauhallisin luonteeltaan. Ja se naama, se on niin syötävä! Pikkuesteri tykkää vetoleikeistä ja mielellään tarttuu paitaan tai mihin vaan ja lähtee raivokkaasti siitä vetämään. Tästä pentujoukosta hän on ehkä hitain ns.lämpiämään, mutta se lämpeneminen kestää ehkä sekunnin kauemmin kuin muilla. Luonteeltaan ehkä siis Annikin kaltainen. Vauhtiin päästyään hän juoksee joukon mukana ja tutkii uteliaasti joka paikkaa. 

 

Valkojalka sai nimensä siitä, että hänellä on lähes valkoinen etujalka ylös asti. Kasvoistaan hän on vähän sirompi muihin tyttöihin verrattuna. Luonteeltaan valkojalka on utelias ja vauhdikas. Hän tulee heti luokse kutsuttaessa ja nauttii muiden sisarusten tavoin ihmisten seurasta. Hän on ehkäpä semienerginen tästä joukosta. Äärettömän ihmisrakas ja myös yksi mummokoiran kovimmista leikkikavereista. 

 

Leveävalkopää sai nimensä siitä, että hänen päälaeltaan menee leveä valkoinen värits kauluriin. Hän on niiiin brindle, että en ole ennen nähnyt. Auringossa karvan väritys on aivan uskomaton. Hänellä on myös joukon pisin nenu. Luonteeltaan hän on rauhallisin pojista, mutta rohkea, kuten muutkin. Jos vertaa muihin poikiin, hän on pikkuisen hitaammin tutkimaan lähtevä kuin muut, mutta ei kyllä myöskään ujostele vielä mitään. 

 

Pennut ovat vielä pieniä ja luonteet alkavat näkymään selkeämmin viikon-kahden kuluessa. Sitten on hyvä päivittää vielä uudestaan, millainen lauma täältä löytyy. Eli uusintapäivitys on odotettavissa ja katsotaan, millaisia pennut sitten ovat :)

Kääk miten nopeasti aika kuluu ja mitä kaikkea tässä välissä on taas tapahtunut! On sirutettu, on otettu dna-testiä, on herkuteltu jauhelihoilla ja napuilla ja luilla... leikitty palloilla, leluilla, kuljettu portaita, leikity ulkona, maisteltu ruohoa, päästy lasten syliin, tutustuttu uusiin ihmisiin, pissitty olohuoneeseen, kakattu keskelle lattiaa, herätetty molemmat ihmisvanhemmat keskellä yötä rymyämällä koko komppanian kanssa makkariin leikkimään.... YÖLLä!!! Meidän ihanat pallerot on jo pieniä koiria. Ne juoksevat, hyppivät, murisevat, tappelevat, valtaavat meidän talon ja ne aina tulevat niin onnellisina meidän syliin meidät nähdessään. Uskon, että antamalla paljon rakkautta ja aikaa pennuille, niistä tulee sosiaalisia, iloisia ja rohkeita koiria. 

 

Kun bostoni tulee taloon, se oikeasti valtaa koko talon. Se valtaa sekä sängyn, sohvan, vessan, saunan ja muut talon kolkat, mutta ehkä suurin asia mitä valtaa, on meidän sydämet. Ja kun valitset bostonin omaksi perheenjäseneksesi, valitset elämääsi paljon huumorintäytteisiä hetkiä. Ja hei, myös sinun tulee olla aika huumorintajuinen ja ymmärtäväinen. Varmasti löytyy ihmisiä, joita tämä rotu ei miellytä energisine olemuksineen, mutta me emme voisi edes harkita mitään muuta. Tiedostamme riskit terveydessä ja rodun omat kompastuskivet. Tietenkin. Ja sen myös painotan kaikille, että näillä on omat kompastuskivensä. Mutta kenelläpä niitä ei olisi. Tämän päivityksen aihe ei ole kuitenkaan ne kompastuskivet, vaan ne timanttiset hetket, joita nämä tuovat elämääsi. 

 

Mitä siis saa elämääsi? 

  1. Paljon pusuja: niitä piisaa... niitä satelee tullessa ja mennessä ja välissä. Niitä satelee ilon hetkillä ja surun raunioilla. Niitä satelee sillokn kun et niitä toivo ehkä niin paljon(varsinkaan jos talouteesi tulee vieraita, jotka eivät niitä pusuja kaipaa niin paljon), mutta et voi muuta kuin sulaa niiden pusujen keskellä. Ja myös nämä meidän pienet tytöt ja pojat niitä pusuja jo osaa jaella. Löytyykö maailmasta jotain murhetta, jota pienen pennun lämmin suukottelu poskelle ei poistaisi?
  2. Vauhtia ja vaarallisiakinntilanteita: näillä riittää virtaa vaikka muille jakaa. Jo nyt meidän pennut vilistävät pitkin taloa ja pihaa into piukeana ja välillä lennellään sekä pyörähdellään ympäriinsä. Ja mitä isommaksi nämä kasvavat, sen kovemmaksi vauhti tulee. Meillä on Annikki juossut niin kovalla vauhdilla laiturillakin, että matka jatkui suoraan laiturin päästä veteen ja umpisukkeluksiin. Sitä sattuu. Ja nämä kaikki pennut meillä kotona, jokainen osaa tehdä hienoja ilonhyppyjä ja hyökkäysloikkia. Ja mummo, tuo ihana mummo, ottaa varmasti osansa ja riemuitsee yhdessä pentujen kanssa. Näitä hetkiä meidän Esteri-mummo on odottanut :)
  3. Riiviöitä ja egoilua: Pieni on koira tää, mutta ulkomuotonsa unohtaa pää. Isoksi koiraksi itsensä luokittelee, jättiläistenkin kanssa leikkii ja taistelee. Huoli välillä on omistajan pitää päässä, muuten saattaa olla naama omalla bossulla kovasti toisen koiran räässä. Saattaa se roikkua lahkeessa ja remuta, vähän hampaillaan leikissä temuta. Jekkuja keksii ja välillä se hävettääkin sua, mutta katse pyytää heti:rakasta mua!
  4. Seurakoira: Et pääse ehkä mihinkään enää ilman kaveria, eikä se kyllä haittaa. Nyt ei meidänkään pennut enää halua olla hereillä ollessaan yksin, vaan ne tulevat heti perässä olohuoneeseen tai ulos. Mihin ikinä menetkään. Ja miten rohkeita kaikki pennut jo ovat, ne tutkivat maailmaa ja vaikka jotain outoa tai pelottavaa olisi vastassa, ne pienen harkinnan jälkeen unohtavat sen ja matka jatkuu. Ja niin se menee aikuistenkin kohdalla :) Varaudu siis seuralaiseen, kaikkialla :)

 

Siinä muutama aloitus, mitä on odotettavissa. Seuraavaan päivitykseen saattekin vähän kuvausta siitä, millaisia nämä pennut ovat yksilönä. Jokainen on omanlaisensa... niin ulkomuodoltaan kuin luonteeltaankin. Ja se on ihanaa. 

 

Maailmamme alkaa avartua. Osaamme kävellä, näemme, kuulemme ja maistamme.. siis muutakin kuin äitin mammaa. Tosin tuo mössö, mitä sijaisemo syöttää, on vähän hassun makuista. Emme oikein tiedä, tykkäämmekö siitä vai emme. Ja arvatkaa mitä, pääsimme tänään ulos ensimmäistä kertaa! Se oli aika jännittävää ja välillä sitä piti oikein itkeä. Ja se oli oikeasti niin jännää, että meille tuli tosi nopeasti uni hetken ulkoilun jälkeen sijaisemon syliin ja jalkoihin. Siinä on aika lämmintä olla. Näimme unta ja haukahtelimme, murisimme ja kipitimme melkoista tahtia. Se kuulemma näyttää hassulta, kun teemme sitä unissamme. Pöh, emme ymmärrä yhtään miksi meille nauretaan!


Olemme nyt nähneet muutamia muitakin kaksijalkaisia kuin nuo meidän omat hemmot ja olemme aika innoissamme kaikista tulijoista. Emme kyllä jaksa kauaa touhuta, kun uni tulee, mutta kivaa se on. Olemme myös alkaneet leikkiä mummon kanssa! Se on ihana mummo, ei komentele yhtään ja haluaa vain leikkiä meidän kanssa. Ja se on aina valmiina, jos yhtään innostumme. Meille tulee sen kanssa varmasti tosi hauskaa vielä. Mummo on tosin aika riiviö, niin sijaismamma sanoi, kun se vain haluaisi kaiken huomion, minkä me saamme. Ei sitä voi olla huomaamatta, kun se kantaa koko ajan leluja ja jos lelua ei huomaa, se rupeaa urisemaan. Tai sitten pomppii pussaamaan. Pitäisikö meidänkin tehdä niin? Vähän me jo osataan pussata, kaksijalkaiset kikattavat ja niiden naama on aika hassun näköinen, kun pussaamme niitä. Niiden suu menee hassuun asentoon.


Meidän mamma muuten tarvii kuulemma tissiliivit. Me kyllä tykätään kovasti mamman maidosta ja venytetään niitä putkia, mistä maitoa tulee. Siksi sen mamman tissit varmaan roikkuu melkein maassa. Mutta siitä on meille etuakin, me yltetään putkiin jo nyt niin, että mamma seisoo. Vitsi se on kivaa. Ja samalla siinä voi saada pienen huvipuistoelämyksen, kun mamma lähtee kävelemään ja me roikutaan vain kiinni. Se se on hurjaa! Mutta millaisetkohan liivit se mamma saa, että lenkkeily olisi mammalla kivempaa eikä ne maitoputket heiluisi kyljeltä kyljelle? Onko teillä ideoita?


Me ollaan kauhean onnellisia vauvoja. Saadaan nukkua paljon, masut on aina täynnä ja meitä paijataan kovasti. Kohta me varmaan lähdetään seikkailemaan jo tuonne muualle, missä nuo kaksijalkaiset touhuaa outoja asioita. Vielä tuo portin ohitus ei ole ollut kiinnostavaa, mutta eiköhän me pian vallata koko mökki. Ja pihamaa. Tosiaan kun käytiin ulkona, meitä tultiin heti naapurista katsomaan. Ja me halutaan paljon meille hoitajia.

 

 

 

Pennut ovat nyt 3 viikkoa vanhoja. Kaikkien silmät on auki ja kaikki kävelevät. Nyt on alkanut jo pientä leikkiä näkymään ja kiusantekoa sisaruksille sekä äidille: yritetään purra, muristaan, könytään päälle. Ja ette usko kuinka ihania nuo pallerot on, kun menen pentulaatikon vierelle ja rupean puhumaan... siis pentukieltä 😂 Lienette kuullet videoilta sitä minun ääntä 😂 Mutta siis, kun pennut kuulevat minun äänen, niiden päät nousevat ylös ja alkaa välillä kovempi ja välillä vähemmän kova kuhina 😂 Ja on myös tehty huomio, että kaikki pennut kuulevat jo. Olen välillä läpsäyttänyt käsiä yhteen ja näin testannut, että jokainen pentu havahtuu läpsäytykseen. Mutta odottakaa kun näette nämä ihanuudet, rakastutte varmasti päätä pahkaa ❤❤❤

 

Nyt alkaa se vaihe, kun pennut sosiaalistuvat ja niiden kanssa pitääkin touhuta kaikenlaista sekä totuttaa niitä monenmoiseen elämään. Meillä sitä hulinaa riittää niin omien lasten kuin naapureidenkin sekä tuttavien lasten kanssa. Nämä pennut tottuvat jo pienestä myös lasten käsittelyyn. Tämä tietenkin aina valvonnan alla ja onkin myös uusissa perheissä piddttävä huolta, että lapset ja pennut on hyvä olla aina valvonnan alla, että mitään ei satu.

 

Vielä tuo viiltävä ilma ja tuiskuttava lumi (I hate it) ei haittaa niin paljon, kun pennut eivät vielä ole ulos pääsemässä. Aloitetaan tämä maailman valloitus täältä kodinhoitohuoneesta ensin :) Otin tänään yhden kerroksen pentulaatikosta pois, jotta pennut pääsevät halutessaan tutkimusmatkalle. Vielä ovat tosin niin pieniä, että kauhea kiire niillä ei vielä ole. Laidat oli hetken pois ja osa kävi jo varovasti katselemassa maailmaa. Pitkähäntätyttö ja vähänEsteri olivat ensimmäisenä hereillä ja lähtivät reissaamaan. Ja ai että tuota ihanan kakan määrää! Nyt sitä muuten tulee. Annikilla on kova homma pistellä niitä poskeen. Ilmankos tuo äitikoira haisee ihan hirvittävälle. Välillä tätä ilmaa täällä huushollissa voisi melkein leikata veitsellä 😂 Varmasti huomaatte, kun tulette kylään 😂😂❤

 

Luonteet alkavat pikkuhiljaa erottua. Niistä sitten lisää havaintoja, kun on enemmän kerottavaa :) Halihalipuspus.

Uusimmat kommentit

04.04 | 20:17

Voi pulleroiset <3

...
30.08 | 18:23

Hei! Olemme kiinnostuneita Bostoninterrienin otosta <3 Rotu on tuttu. Boris on ollut tr.llä ja meillä pitkiä aikoja hoidossa viikoista kuukausiin useampana vuon

...
04.07 | 21:17

Pitää taas kiitellä plogista! On ihanaa, kun pääsee seuraamaan pennun kasvua ja kehitystä😊 Kuvia ja videoita katsotaan meillä vähän väliä!

...
02.07 | 00:34

Kyllä Esteri on huolehtivainen äiti! Ressukalla on vaan niin paljon hoidettavaa... Lapsukaiset ovat kovin söpöjä.

...
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS