Tytöt täyttivät perjantaina 7 viikkoa. Keskiviikkona kävimme eläinlääkärin luona pentutarkastuksessa ja sirutuksessa. Tytöt olivat reippaita ja
suukottivat myös eläinlääkärin. Tulee tippa linssiin, kun edes ajattelee ensi viikkoa... :/ Voi haikeus!
Pannut ovat osallistuneet nyt viikonloppuna
innokkaasti terassin rakentamiseen. Sirkkeli pärisee, lapio hakkaa ja porakone pyörii. Melua ja touhua on ja nuo pennut vain pyörivät jaloissa ja kaiken touhun seassa. Rohkeita tyttöjä! Ja oppivat kyllä kuulemaan kaikenlaisia
ääniä :D Se onkin minusta oikein mukavaa, kun pennut ja vanhemmat bossut pyörivät mullan sekä hiekan seassa ja sitten juoksevat täysillä sisälle... Valkoinen lattia ei ole kyllä kovin kauaa aina valkoinen :D
Söpöt pikku tassut tallustelevat ja jättävät jälkiään olohuoneeseen. Ne jäljet pystyn pesemään ja haluankin pestä, mutta sydämessäni olevia pieniä tassunjälkiä en halua edes
pyyhkiä. Ne saavat olla siellä ikuisesti. Voi rakkaus!
Huomenna koittaa luopumisen ensi hetket. Tildan pentueen isän omistaja Eve vielä kerkiää
tulla tyttöjä katsomaan ja iltapäivästä Mayan Diamond´s Minna Canth lähtee... sniif!! Emme edes puhu enää pahemmin pentujen lähdöstä. Meillä täällä silmäkulmat kostuu jo
ajatuksesta. Ensi viikon perjantaina lähtee Maria Montessori. Ja TIlda. Pesä tyhjenee.
Maailmassa ei ole parempaa psykiatria kuin naamaasi
nuoleva koiranpentu. [Andrew A. Rooney]