Meidän upea mamma on hoitanut pentujaan hienosti koko tämän alkutaipaleen. Nuo möhköleet ovat saaneet luxuseliksiiriä mammansa tisuista.. Pienet pullukat ovat retkotelleet selällään pentulaatikossa. Aloin
jo huolestumaan, että mitä jos niistä tulee niin lihavia, että ne eivät pääse kävelemään!! Ihan oikeasti. Mattikin mietti, voiko pennun masu räjähtää, kun se on niiiiiiin pyöreä
:D Mutta huoli oli turha :D
Mamman mussukat ovat ottaneet ensi askeleensa... ne ovat alkaneet leikkiä; murista, "purra" toisiaan.. ja ne myös vähän ryömivät toistensa päällä :) Ei sillä,
että meno olisi mitenkään hurjan vauhdikasta vielä tai sitä tapahtuisi usein, mutta kyllä, pienistä harmsterin poikasista alkaa kasvaa liikkuvaisia ja elämäöiviä pentuja :) I'm so in love!
"Ei oo totta, kattokaa nyt, voi härregyyd ne on söpöjä, eikä, voi pieniä, kattokaa nyt miten söpöjä..." Kyllä, lässytys on alkanut toden teolla :D Minulla siis :D Ja Matillakin kyllä.. (olin syömässä
ja kuulin kuinka hän söpisteli, pussaili ja halaisi pentuja). Eli seuraavat 5,5 viikkoa täällä talossa puhutaan todellakin vauvakieltä.. sekä ihmisvauvalle että näille koiravauvoille :D Ja juu, ei unohdeta 3 aikuista
koiraa, ihmisisoveljeä. Täällä talossa vallitsee nyt toden teolla rakkauden ilmapiiri ja sen huomaa parhaiten ehkä korkeasta äänenpainosta ja kimeästä äänestä, höpsistuutelis-sanoista, halihalipusipusi-meiningistä
:) Mutta mikä onkaan ihanampaa. Love is in the air.. Ehkä ovesta voisi poistaa koirakyltit ja laittaa tilalle: Varo höpsöttäviä ihmisiä! Lässytysvaroitus! Jos olet herkkä korkeille ja kimeille äänille,
käänny ympäri!
Ps. enää ei kauaa, että pentuja pääsee katsomaan... kunhan 4 viikkoa tulee täyteen, niin tervetuloa erilaiset (erikokoiset, -ääniset, -ikäiset) katsomaan
pentuja :) Varaa aika ja tule (mutta vain terveenä) :) Pennut tarvitsevat erilaisten ihmisten käsittelyä ja kohtaamista.