Pentublogi kevät 2016

Tytöt täyttivät perjantaina 7 viikkoa. Keskiviikkona kävimme eläinlääkärin luona pentutarkastuksessa ja sirutuksessa. Tytöt olivat reippaita ja suukottivat myös eläinlääkärin. Tulee tippa linssiin, kun edes ajattelee ensi viikkoa... :/ Voi haikeus!

 

Pannut ovat osallistuneet nyt viikonloppuna innokkaasti terassin rakentamiseen. Sirkkeli pärisee, lapio hakkaa ja porakone pyörii. Melua ja touhua on ja nuo pennut vain pyörivät jaloissa ja kaiken touhun seassa. Rohkeita tyttöjä! Ja oppivat kyllä kuulemaan kaikenlaisia ääniä :D Se onkin minusta oikein mukavaa, kun pennut ja vanhemmat bossut pyörivät mullan sekä hiekan seassa ja sitten juoksevat täysillä sisälle... Valkoinen lattia ei ole kyllä kovin kauaa aina valkoinen :D Söpöt pikku tassut tallustelevat ja jättävät jälkiään olohuoneeseen. Ne jäljet pystyn pesemään ja haluankin pestä, mutta sydämessäni olevia pieniä tassunjälkiä en halua edes pyyhkiä. Ne saavat olla siellä ikuisesti. Voi rakkaus!

 

Huomenna koittaa luopumisen ensi hetket. Tildan pentueen isän omistaja Eve vielä kerkiää tulla tyttöjä katsomaan ja iltapäivästä Mayan Diamond´s Minna Canth lähtee... sniif!! Emme edes puhu enää pahemmin pentujen lähdöstä. Meillä täällä silmäkulmat kostuu jo ajatuksesta. Ensi viikon perjantaina lähtee Maria Montessori. Ja TIlda. Pesä tyhjenee. 

 

Maailmassa ei ole parempaa psykiatria kuin naamaasi nuoleva koiranpentu. [Andrew A. Rooney]

Pennut ovat kohta jo 7 viikkoa. Toistan itseäni, mutta miten tuo aika menee niin nopeasti?! Pennuissa alkaa myös näkyä sekä luonne-eroja että ulkonäölliset seikat alkavat erottua. 

 

1.Toisten koirien kohtaaminen. 

Pennut kohtasivat tänään siskoni isovillakoiria. Pentuja tuli morjestamaan Saara-neiti 10kk :) Mitenkäs pennut ottivat Saaran vastaan? Häntäpentu (hänellä on pidempi häntä, joka heiluu) samantien läksi Saaraa kohti ja aloitti leikin. Pennun mielestä Saara oli kiva leikkikaveri ja kovasti innostui jo juoksemaan sekä hyökkäilemään. Töpöhäntäpentu taas katseli minun vierestäni varovaisemmin uutta tuttavuutta. Hän ei vielä intoutunut leikkimään ihan niin suuren kaverin kanssa :D 

2.Ihmisten kohtaaminen. 

Vieraita meillä on käynyt jonkin verran ja ihmisten kohtaamisessa pennut kyllä ovat aika samanlaisia eli täysillä päin :D Suukkoja satelee ja samantien kumpikin lähtee leikkimään kun leikittää. Töpöhäntäpentu leikkii ja mielellään sopivan tilanteen salliessa hyppää syliin pussaamaan sekä ottamaan rapsutuksia vastaan. Ja kummasti bostonimaiseen tyyliin onnellisena nukahtaa syliin. Häntäpentu leikkii ja kun ei ihmiset jaksa, jatkaa yksinään sekä Esterin, Annikin ja Tildan kanssa hommia pihalla tai sisällä. Töpöhäntäpentu on leluhullu (kun leikittää vauhti kiihtyy ja kiihtyy). Häntäpentu leikkii kyllä ja jahtaa, mutta saattaa lähteä välillä omille teilleen ja omiin leikkeihin. Mutta iloisia ja vilkkaita pentuja molemmat ovat! Vaikuttavat oikein huikean hyviltä pennuilta.

 

3. Ulkonäkö.

No joo, kuvathan sen kertovat. Töpöhäntäpennulla on lempinimensä mukaan tosi lyhyt häntä ja Häntäpennulla pidempi, joka myös heiluu ilosta puolelta toiselle. Töpöhäntäpentu on kropaltaan lyhyempi kuin Häntäpentu. Häntäpennulla on pitkä sukat etujaloissa sekä kauluri koko kaulan ympäri sekä hän on brindle myös. Töpöhäntäpentu on TODELLA brindle ja kauluri hänellä ei ole kokonaan kaulan ympäri. Etujaloissa on noin polviin asti ylettyvät sukat. Kasvot ovat molemmilla maailman söpöimmät!

 

Ihania pentuja molemmat. Jalat vaikuttavat vahvoilta luustoltaan. Maailman söpöimmät pennut! Ehkä minä huomenna ilmoitan sitten, kumpi pentu menee kumpaan perheeseen :) Nyt on kuitenkin aika laittaa nuo riiviöt nukkumaan ja antaa vielä iltaruoka. Tällä hetkellä minun peffaani vasten tuntuu välillä tömähdyksiä (istun lattialla ja kirjoitan), kun pennut, Annikki ja Tilda pitävät iltashowtaan täällä. Kuuluu vain töms töms, wuff, räyh, muksis, pöks, mur.. ja taas töpötitöpötitumstums, kun pikkutassut juoksevat olohuoneen lattiaa edestakaisin. Äsken toinen pentu tuli antamaan pusun ja olihan se johonkin pisun vääntäny.. ei auta kuin lähtä etsimään!! Hyvät yöt!

Kieltäydyn ajattelemasta. Suljen asiat pois mielestäni. En halua ajatella asiaa ollenkaan. Elän vain tässä hetkessä. Onnistunkin siinä aika hyvin, mutta välillä se ajatus hiipii ja valtaa mielen. 

 

Luopumisen tuska kuuluu tähän elämään. Jokainen joutuu luopumaan elämässään jostain jossain vaiheessa. Tänään mietin, että mikä ihme siinä on, että tarkoituksella itsensä asettaa tilanteeseen, jossa joutuu luopumaan jostain niin rakkaasta ja tärkeästä elämässään. Jotkut asiat piipahtavat arjessa hetken, mutta pysyvät sydämessä aina. Ja niin se on myös täällä... katsoessani noita pieniä pentuja näen, kuinka ne minusta ja meidän perheenjäsenistä välittävät, mietin, miksi haluan oikeasti asettaa itseni tilanteeseen kasvattamalla koiria ja niin, että nuo pienet ja niin rakkaat pennut lähtevät jossain vaiheessa.. ja se tapahtuu jo kohta! 

 

Mutta vaikka se sattuu hetken, tiedän ja toivon sydämessäni, että tällä kaikella on tarkoitus. Uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Ja onhan se oikeasti niin, että minä toimin vain välittäjänä sille ihmeelliselle ja upealle asialle kuin uskollisuus ja rakkaus, mitä koira tuo jokaisen koiranomistajan elämään. Minulla on se mahdollisuus, että pystyn edesauttamaan uusien elämien syntymisen ja luomaan alun sille yhteydelle, mitä ihmisen ja koiran välillä syntyy. Olen itse saanut kokea sitä melkein koko elämäni. 

 

Koiran rakkaus on jotain sellaista, mistä me ihmiset voisimme ottaa mallia. Nuo ihanat olennot ovat onnellisia joka ikinen kerta, kun saavumme takaisin kotiin... oli se poissaolo kestänyt minuutin tai monta tuntia. Aina yhtä onnellisena ne tulevat ja suukottavat sinut.

 

Jos olet sairas, ne pysyvät vierelläsi. Olen sitä mieltä, että ne ymmärtävät, että nyt on aika vain olla ja odottaa. Odottaa, että sinä paranet. Kun olet surullinen, ne tulevat ja pyyhkivät kostealla kielellä kyyneleesi.. voit halata niitä ja tuntea yhteyden ja ymmärryksen surun hetkellä sekä samalla hetkellä tuntea olosi vahvemmaksi. Nuo ihanat olennot osaavat puolittaa surusi. Nämä upeat olennot kolminkertaistavat ilosi. Ne pomppivat, iloitsevat ja salaman nopeasti ovat mukana ilon hetkellä. Nämä ihanat olennot ovat niin uskollisia ystäviä, että voit luottaa niiden ehdottomaaan rakkauteen. 

 

Kasvattajana en voi toivoa mitään muuta enempää kuin sitä, että tuota ehdotonta rakkautta ei ikinä käytetä hyväksi, vaan nämä rakkaat saavat sen kohtelun, mitä ansaitsevat.. 100% vastarakkautta ja hyväksyntää. Rakkautta, joka ei lyö tai kohtele kaltoin. Rakkautta, joka ei hyväksikäytä uskollisuutta. Rakkautta. Huolenpitoa. Tukea. Sitä minä toivon. 

 

Koira on tämän maailman ainut olento, joka rakastaa sinua enemmän kuin itseään. [Josh Billings]

Videota ei löydy

Kävin äsken pentujen luona vielä toivottelemassa hyviä öitä. Pennut siis nukkuvat tuossa meidän kodinhoitohuoneessa, josta on käynti sekä ulos että olohuoneeseen. Olohuoneen ja kodinhoitohuoneen välillä on koiraportti. Pennut näkevät, kuulevat ja pääsevät osallistumaan koko päivän perheemme elämään, mutta saavat olla myös rauhassa portin suojissa... ja meidän matot on myös suojassa, jos pennut heräävät niin, etten niiden heräämistä huomaa, koska herätessä pisu tulee aika nopeasti ja paras paikka olisi ehdottomasti pentujen mielestä se virkattu matto siinä portin toisella puolella :D Nyt pennut näkevät ja kuulevat kaiken sekä pisut menevät joko ulos tai pisupapereille. Mutta lähtipäs tämä teksti taas ihan eri teille kuin otsikko ja ajatus oli :D Eli..

 

Bostoninpusut! Bostonia harkitessa on syytä varautua siihen, että aina jos mahdollista tai tilaisuus tulee, nämä antavat suukkoja. Mieluiten suoraan naamaan!! Nuo tytöt tuolla Tildan vieressä osaavat homman jo oikein mallikkaasti :) Itse en välitä, että koira pussailee naamaa, varsinkaan ilman lupaa, mutta noiden pienten pusuja ei voi vastustaa.. en usko että edes miehisin mies pystyisi. Voiko olla ihanempaa kuin pentu, joka tulee pylly heiluen ja korvat päätä myöten niin onnellisena sinua kohti ja pyrkii pääsemään kohti kohdettaan (naamaa) ja sitten kun ne pääsevät sopivalle etäisyydelle, niiden pienet, vähän myös holtittomat ja hallitsemattomat, pusut tuntuvat pitkin poskia.. siinä sydän sulaa (jos siis ei muka ole siihen mennessä sulanut) ja kaikki maailman murheet unohtuu. Se pieni kieli liputtaa nopeaan tahtiin ja vaikka lasket niitä alas sylistä, ne haluavat tulla aina uudestaan ja uudestaan! Tosin tässä pusuttelussa on se vaara, että kun aikansa antaa pussailla naamaa kovalla tahdilla, se voi jäädä päälle :D Mutta minä kyllä pussailen näitä koko tämän ajan, kun saan pentujen seurasta nauttia. Uusissa perheissä sitten voi laatia tarkempia sääntöjä ;)

 

Mutta on muunlaisiakin bostonipusuja kuin nämä kieltään hennosti, mutta äärimmäiset nopeasti liputtavat pennut.. On esimerkiksi suukkoja, joita Esterinkaltaiset antaa! Siinä muuten jää kakkoseksi! Se pieni erhe Esterin kanssa tehtiin, että kun se pienenä lähti hurjan lailla pussailemaan ja se oli pieni sekä hentoinen, välillä sitä oikein yllytettiin :D Se oli hauskaa silloin, mutta nyt se ei aina niin hauskaa ole.. ainakaan kohteista :D Tosin Esteri on muutenkin niin vilkas, että sen pusujen vauhdikkuus ja into saattaa liittyä myös siihen :D Esterin pusut siis.. jos vain suu on edes yhtään sillä hollilla, tuo tyttö pussaa ja vaikka hyppää ja pussaa! Siinä on sitten vaarassa huulet ja nenät, kun tuo ponnistaa! Ja suukkojen tahti kiihtyy, mitä kauemmin neiti kerkeiää pussaamaan. Eli hellyyttä piisaa. Tilda on tietyllä tapaa samanlainen, mutta uskoo sentään heti, kun sille sanoo. Onkohan se koulutettu paremmin? :D

 

Sitten on Annikin pusut.. ne tulevat joskus vauhdilla, mutta kun ollaan rauhassa, Annikki hiipii vaivihkaa.. tai oikeastaan hivuttautuu syliin ja varovasti aina yrittää lipaista oikein sievästi ja korvat niin lempeästi :) 

 

Monta bostonia olen tavannut ja monta pusua saanut. Ja monta pusua on edessä. Ja sen voin luvata, että tämän rodun parissa niitä suukkoja satelee.. välillä aika rajusti, välillä varovammin, välillä hyppien ylös asti naamaa kohti, välillä herättäen keskellä yötä hurjaan pusuttelukohtaukseen, välillä ihan yllättäin (vaikka sekuntia aikaisemmin olisi ollut rauhallista) ja oikeastaan pusuja on varmaan yhtä monta erilaista kuin on bostoniakin :) Mutta jokainen pusu on varmasti yhtä suurella sydämellä annettu.

 

Nyt minä odotan taas aamuun, jolloin saan taas vastaanottaa pentujen pikapikaa saapuvat suukkoset poskelle. Saan vastaanottaa vähän vielä holtittomat pusut. Ja siinä hetkessä tunnen itseni vieläkin kiitollisemmaksi tästä, mitä minulla onkaan ympärilläni. 

Uusimmat kommentit

04.04 | 20:17

Voi pulleroiset <3

...
30.08 | 18:23

Hei! Olemme kiinnostuneita Bostoninterrienin otosta <3 Rotu on tuttu. Boris on ollut tr.llä ja meillä pitkiä aikoja hoidossa viikoista kuukausiin useampana vuon

...
04.07 | 21:17

Pitää taas kiitellä plogista! On ihanaa, kun pääsee seuraamaan pennun kasvua ja kehitystä😊 Kuvia ja videoita katsotaan meillä vähän väliä!

...
02.07 | 00:34

Kyllä Esteri on huolehtivainen äiti! Ressukalla on vaan niin paljon hoidettavaa... Lapsukaiset ovat kovin söpöjä.

...
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS