Silmät ok ja polvet 0/0. Selän magneettikuvaus: puhdas (vapaa syringomyeliasta).
Tilda (tuttavallisemmin Tilli) on valloittava persoona, joka tuo hymyn huulille huononakin päivänä ja saa meidät kaikki hihittelemään
hänen mitä hölmöimmille tempauksilleen.
Tilda asustelee bostoonialais -tytön, Tashan, kanssa ja onkin ihan täysin "pikkusisko" kymmenvuotiaalle vanhukselle. Kaikessa on pienempi katsonut vanhempaa ylöspäin ja ottanut
mallia miten käyttäydytään niinkuin koirien kuuluukin.
Tämän koiran joka painokiloa kohden on vähintäänkin kaksinkertainen
määrä energiaa ja Tilda kyllä näyttää tylsistymisensä hyvin selkeästi muun muassa ääntelemällä haukkuen, vikisten, maukuen ja mouruen niin kauan, että hän saa huomiota tai vaihtoehtoisesti
jotain aivotyöskentelyä. Palloa tämä tyttö noutaisi vaikka maailman ääristä saakka ja tuo pallon kerta toisensa jälkeen heittäjälle. (Vielä kertaakaan koira ei ole ollut ensimmäinen joka väsyy.)
Mutta voi mikä ilo ja riemu siitä syntyykään kun tennispallo otetaan esille, sen voimalla jaksaa väsyneempikin ihmispalvelija heitellä palloa pikkuiselle. Myös kepit ovat Tildan mielestä jippii ja hurraa! Jos palloa
ei ole matkassa niin kepit ajavat saman asian. Niiden perässä Tilda saattaa jopa riemastua uimaankin. Keppien toivossa hän myös puutarhuroi pihalla pensasaitaa ja ylpeänä ravaa ympäri pihaa esitellen pitkiä tikun pätkiään.
Tilli heräsi ennen joka aamu jo tosi aikasin (palvelusväen mielestä siis, Tildasta ihan normaali aika nousta ylös kello kuusi vinguttamaan leluja,
haukkua ja keskustella muuten vain ihme äänillä mahdollisimman kovaa). Mutta kun palvelusväki ymmärsi, miten Tilda tykkää nukkua, venyi yöunet pidemmiksi ja aamut ovat nykyään kaikille mukavia. Tilda nukkuu
hyvin, jos saa olla kokonaan (nenänpääkään ei saa näkyä) jonkun peitteen esim viltin tai pyyhkeen alla. Aamuyöstä Tilda saattaa herättää peittelemään uudelleen jos ei itse pääse
viltin alle. Aamulla hän tulee (siis ihan itse kiipeää) aamunkahvin ajaksi syliin "heräilemään" ja keksimään päivän kepposia. Välillä saattaa myös unet jatkua sylissä.
Muutenkin Tilda
on ilmeikäs koissu ja näyttää kyllä tunteitaan selkeästi. Kun ollaan iloisia niin pylly heiluu puolelta toiselle ja pusuja satelee, ja kun kiukuttaa niin her royal highness kyllä tuhahtelee siihen malliin että tyhmempikin
huomaa että nyt on jokin hullusti. Jos nahkasiskot istuskelee pöydän ääressä, eikä ota Tildaa syliin katsomaan mistä on kysymys, vuoroon astuu koiranpentu -ilme, jota Tilda on ihan omatoimisesti harjoitellut. (Jos pelkkä
katse ei riitä, on pakko vähän vikistä säälittävästi.
Hän on kaikinpuolin mitä mainioin otus.