Huomenna se alkaa. Pesä aloittaa tyhjenemisen ja minä olen jo valmiiksi suru pyserossa... olemme kaikki. Juurihan pennut syntyivät. Juurihan hihkuin ilosta, kun niiden silmät aukesivat. Siitä on vain hetki, kun ensiaskeleet
ja suukottelut olivat ajankohtaisia. Hujauksessa pennut ovat oppineet juoksemaan, kiipeämään portaita, leikkimään mitä hurjempia leikkejä, saaneet minut välillä ilon ilmapiiristä väsyneeksi yösiivoajaksi
kakasta.
Sanotaan, että pennuista tulee riiviöitä ja niistä mielellään luopuu, kun aika koittaa. En kyllä luovu mielelläni. Eikä nämä ole riiviöitä. Nämä naperot
ehkä eivät osu paperiin pisseineen tai kakkoineen, mutta joka ikinen kerta kun on ollut hetken pois ja pennut näkevät, saapuu meitä vastaan iloinen kahdeksikko. Silloin syli on täynnä pieniä tassuja, suukot hellii ja
jokainen haluaa osansa huomiosta sekä rapsuttelusta. En siis ole vielä kokenut hetkeä, että pesän tyhjeneminen helpottaa. Myönnän vain sen, että on ihan mukava saada olohuone ja keittiötila takaisin inhimilliseen
kuntoon sekä raivattua... Se on ainut. Muuten haluaisin pitää jokaikisestä pennusta kynsin ja hampain kiinni.
Tänä aamuna heräsin, kun viereeni ilmestyi ensin Justiina iloisine suukkoineen. Sen
jälkeen pikkupoika ja Tilda saapuivat suukottelemaan. Agityttö ja Pipsa ilahduttivat seuraavaksi vuorostaan minua terhakoine tervehdyksineen ja viimeisenä herätystä antamaan saapui Annikki ja Vili. Ei olisi voinut toivoa ihanempaa
herätystä :)
Tänään meillä vieraili myös Tilda-neitin tuleva asuinkumppanI. Tämä kiltti bostonityttövanhus saapui ihmeissään seitsemän kakaran läheisyyteen. Mitenkäs
meidän lapset reagoi: Aluksi vähän katseltiin ja sitten meni ensin Vili, Annikki ja Justiina innokkaana katsomaan uutta vierasta. Siinä vähän yrittivät leikittää vanhusta ja pyörähtivät kunnioittavasti
selälleen, kun Tasha-rouva innostui. Ei näkynyt jännityksestä mitään merkkejä. Pikkupoika myös intoutui seurailemaan Tashaa pitkin pihoja. Pipsa varovasti lähestyi Tashaa, mutta ei ollut kauhean kiinnostunut. Agityttö
oli päiväunilla ja koko Tashavierailu jäi välistä :) Tilda vähän katseli tulevaa koirakaveriaan kauempaa, mutta eiköhän hän siitä nopsaan pääse tutuiksi, kun muuttaa viikon päästä
uuteen perheeseen.
Se on jännä, miten luonteet muuttuu. Alussa ja välissä joku vaikutti ujommalta, mutta nyt juoksee päällepäsmärinä eteenpäin (Justiina) ja rohkeampi nyt vähän
ottaa "iisimmin" (Tilda). Sitten on nämä aina yhtä rohkeat pojat, jotka alun jälkeen ovat menossa mukana kaikkialle. Siinä ei uudet maisemat jännitä, kun ne lähtevät seikkailemaan. Sitten meillä on pikkuinen
Pipsa, joka kaikella olemuksellaan ja käytöksellään viestittää suurta viattomuutta (paitsi välillä nenä on oikein houkutteleva kapistus ja hyökkäyskohde;)). Agityttö on saanut rutkasti rohkeutta ja
tempperamenttia... Riehuu, juoksee, villiintyy ja komentelee/tappelee sisarusten sekä mamman kanssa, kunnes silmiin tulee unelias katse ja tytsy sammuu :) Annikki taason Annikki, joka todella rohkeasti ja innokkaasti osallistuu kaikkeen ja haluaisi kaikkeen
mukaan :) Vaativasti yrittää esteiden takaa ilmoittaa, että haluaisi mukaan toiselle pihalle ralleihin :)
Kaiken kaikkiaan ihana seitsikko ja en ole kenenkään kohdalla huolissani mistään.
Ikävä tulee, mutta toivon mahdollisimman monen osallistuvan sitten järjestämiini pentutapaamisiin. Täällä Jyväskylässä iloitaan Justiinan, Annikin ja Tildan voimin useammin, mutta minulle kasvattajana olisi
sydäntä riipaisevaa, jos pesä tyhjenisi ja hiljenisi ikuisesti. Haluan olla kasvattieni tulena ja toivon kuvia, kuulumisia ja muita mahdollisimman paljon :) Facebook, sähköposti, puhelin ja kaikki muu on vain toivottavaa viestintäkanavaa
:) Saa nähdä kuinka käy ja laitanko uudet perheet kiusalliseen tilanteeseen itkemällä hysteerisesti joka pennun lähtiessä vai pystynkö pitämään itseni kasassa sen lähtöhetken.... Huomenna se
alkaa... :/