Kiirusta on pitänyt. Minä vanhenin vuodella ja uudet ihanat perheet ovat melkein kaikki jo käyneet vierailuilla :) On ihana huomata, että lapsoset ovat saamassa rakastavat perheet. Minulle alkaa tosin jo tulla luopumisen tuskaa...
Miten minä kestän pesän tyhjenemisen!??? Järjestelen kyllä sitten pentutapaamisia.. Ainakin kerran vuodessa, jossa näkisimme toisiamme :) Sinne tosin ovat tervetulleita kaikki rodun edustajat :)
Pennut ovat
jo yli 4 viikkoisia.. Mihin tämä aika sujahtaa? Juurihan pennut syntyivät ja valvoimme yöt pentulaatikon vieressä. Ja on aika mieletöntä, että millä tahdilla pennut kehittyvät. Tänään pennut
repivät sielunsa kyllyydestä pentulaatikkoon saapunutta vilttiä... Kyllä muuten alkaa jo varpaat, paidanhelmat, lahkeet ja muut osat olla hyviä hampaan iskemiskohtia. Ostin pennuille jo luita, että saavat jyrsiä niitä
vaihtoehtoisesti :) Myös kanankaulat tuntuivat kiinnostavan pentuja jo... Hamuilivat niitä siihen malliin Esterin lautaselta :)
Meno alkaa muuttua siis villiksi. Vaikka nyt jo murehdin ja olen haikein mielin, luulempa
pentujen ollessa luovutusiässä olevani onnellinen pentujen vähetessä... Ja sekin kyllä helpottaa, kun rakkaat naperot tulevat saamaan ansaitsemaansa huomiota uusissa kodeissaan. Tämä rotu ei ole rotu, joka vain pyörii
jaloissa.. Tämän rodun edustajat ovat perheenjäseniä, joille sinun sylisi ja lämpösi ovat kaikki kaikessa. Nämä energiset pallerot tarvitsevat liikuntaa, ne tarvitsevat älyllistä tekemistä, ne tarvitsevat
vaatteita. Nämä eivät tarvitse kylmää kohtelua, huomiotta jättämistä tai koristekoirana oloa. Varaudu suukkoihin, varaudu energiaan, varaudu uskomattomaan pomppuvoimaan ja suureen egoon :) Bostonin pyyntö: rakasta
minua, anna minulle huomiota, älä jätä minus yksin liian pitkäksi aikaa vaan ota minut mukaasi. Älä tukahduta minua ja yritä tehdä minusta erilaista koiraa kuin minä olen. Minä nautin elämästä
ja minä nautin siitä sinun kanssa si sekä näytän sen suurin tuntein. Olethan huumorintajuinen kanssani?? :)