... ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin Niin lämpimänä vasten oot sä minun kylkeäin. Siihen mä jään Sä tuot niin hiljaa kätes kädellein. Sanot kultasein, mä
näin tahdon olla vain...
Kaikkien silmät ovat auki. Olleet jo pari päivää. Ja ette voi uskoa sitä tunnetta, mikä tulee, kun nuo pennut ihan selkeästi katsovat teitä. Kun pennut ovat
hereillä, otan vuoron perään jokaisen pennun käteen ja aluksi ne ovat levottomia... Kunnes ne jäävät tuijottamaan ja rauhoittuvat. Kyllä siinä sydän pakahtuu ❤️ Voi rakkaudet❤️❤️
Tänään
jouduin lähtemään Annikin kanssa eläinlääkäriin, kun raukalla tulehtui anaalirauhanen. Se on niin kipeä! Annikki jouduttiin rauhoittamaan ja anaalit huuhdeltiin ja sitten annettiin herätyspiikki. Voi raukkaa! Antibioottia
ei aloitettu vaan yritetään nyt huolellisella kothoidolla (huuhtelua ja pesua) hoitaa anaalit kuntoon, niin ei pentujen tarvitsisi altistua turhalle antibiootille. Mutta voi Annikkiraasua!!! Pennut nukkuivat sen pari tuntia, mitä olimme poissa,
autuaan tietämättöminä siitä, että mama on pois. Onneksi. Olisi kotona voinut tulla hätä, jos kaikki olisivat alkaneet nälkäänsä huutaa. Toki... Nuo pullukat pennut kyllä huolehtivat ravinnonsaannistaan
loistavasti. Ja tänään ensimmäisen näin kävelevän haparoi asti, kun hän etsi Annikkia nälissään... Tai ihan muuten vaan. Annikin ulkomuodosta päätellen pennut syövät hyvin ja paljon.
Annikki on nuorentunut ihan silmissä, kun hän on hoikistunut. Edelleen olen katkera siitä, että noin helposti synnytyksestä palaudutaan 😂😅
Mutta valtakunnassa kaikki hyvin: pesukone laulaa, pennut kasvaa, ruoka
maittaa ja univelkaa voidaan jo ottaa pikkuhiljaa takaisin nukkumalla🙏