Elämää on takana jo yli 24 tuntia. Pentujen painot nousevat ja voimme jo vähän huokaista helpotuksesta myös sikiövettä hengittäneen pennun osalta. Kaikki vaikuttavat reippailta ja terhakoilta pennuilta.
Äidin lämpö ja rakkaus on se asia, mikä tuo heille turvaa ja hyvää oloa. Ja Annikkihan ei haluaisi poistua pentujen luota edes ulos pisulle. Oikeastaan joudun sen sinne viemään. Edes muutaman kerran
päivässä. Mutta minkäs teet, kun äidinrakkaus, huolehtiminen ja vaistot käskevät olemaan pentujen luona. Onhan sitä silloin kuunneltava.
Maitoa Annikilla riittää hyvin ja ruoka maittaa.
Ja kylläpäs Annikki näyttääkin hoikalta, jos katsoo ylhäältä päin. Ehkä on parempi, että kuvaamme kaikki kuvat lintuperspektiivistä, jottemme loukkaa juuri synnyttäneen äidin tunteita..
Nyt tämä pentu arki alkaa. Yöt valvotaan vierellä ja katsotaan, että kaikki on hyvin. Pohdin vain mielessäni, kuinka monta vuorokautta ihminen jaksaa nukkumatta? 😅